No koska tuli ne narsissit kylvettyä / istutettua / viljeltyä / what ever, päätin, että tänään 5.4. on hyvä päivä aloittaa terassikausi omalla parvekkeella. Teknisesti se ei ole terassi, tiedetään, mutta varsinaisella terassilla ei ole vielä mitään, missä istua. Joten tässä tapauksessa parveke on ihan hyvä paikka aloittaa terassikausi. Se ei ole edes lasitettu eikä siinä ole mitään infrapunalämmittimiä tai muutakaan sota-ajan jälkeen syntyneiden sukupolvien elintasomoskaa. (Jos jollakin on ylimääräinen infrapunalämmitin, voin uhrata karun maineeni ja ottaa sen meille)

Eli, parvekkeella on aivan &%#%":n kylmä. Kylmyys on tunnetusti asennekysymys, joten laitoin pipon, Humboldt Redwood National Park-fleecen, veluuriverskat, villasukat, vaaleanpunaiset Reino-tossut ja kääriydyin useampaan filttiin. Olo oli sangen kapaloinen:

Kieltämättä sivujen käänteleminen lehdestä on tuossa hieman hankalaa, mutta toisaalta mikäpä siinä istuskellessa. Totta kai varoitukset "kuolemantaudin saamisesta" tai "pissataudista" huutelivat takaraivossa, mutta kyllähän sinne huutoa sopii, isoon päähäni.

Huhtikuun terassikestävyys oli  kohdallani n. 1/3 naistenlehteä, eli 10 minuuttia eli 1 x 5-vuotiaan ikuisuuden. Sitten totesin, että kohta jäätyy muukin kuin se iänikuinen käpy pikku oravalta. Eli sisälle, teetä, kahvia, rommitotia, ihan mitä tahansa lämmintä. Horkka hellittänee juhannukseksi. Mutta terassikausi aloitettiin, perkele, vaikka läpi harmaan jään.