Pääkaupunkiseudun kunnat ampuvat kovilla. Uutislehti Vartti tietää kertoa, että tällä viikolla kiertää kuolemanpartio pitkin takamaita ja -metsiä ja tarkkailee sitä, kuinka on puutarhoja vaalittu. Jos julkisivu ei miellytä, tulee uhkasakko. En minä puutarhastani ole huolissani (helvetin Kanerva-Tukiainen-skandaali kun tätäkään ei voi enää ajatella vakavalla naamalla), naamastani korkeintaan. Se vähän riipii, jos sen takia tulee uhkasakko. Että kuulkaapa rouva, nyt kyllä roikkuu ja varjostaa pahasti ja puskittunutkin olet (here we go again), kyllä jotakin tarttis tehrä tai tulee sakko.

No ei vaan, hyvällä asiallahan nuo ovat. Suomalaista perinnemaisemaa ovat vaurioittaneet vuosisatoja (ainakin) datsunin raadot, joista karvanopat on riistetty pois uuteen kotteroon. En minäkään niistä pidä, vaikka aika ainutlaatuisen kukkapenkin niistä tietty voisi saada. Tai puutarhamajan.

Mutta nyt siis, kuukauden puutarhanhoidon tulokset kuvaraporttina tässä. Päämääränä oli ruukkupuutarha.

Hengissä, osa 1. Huomaa ihana kasariepookkilamppu ajalta, jolloin urea inspiroi valaisintaiteilijoita.

 

Hengissä, osa 2. Takana olevassa puistossa todistettavasti nähty lenkkeilemässä Markus Pöyhönen (tai hänen kaksoisolentonsa). Kuvallista todistetta ei ole, koska hämäläisen hoksottimet ovat hitaat ja liipasinsormi vielä hitaampi.

 

 

Hengissä, osa 3. Jos olisin oikein tumpula ituhippi, minun pihallani ei kasvaisi kuin torakat ja nekin jäisivät kitukasvuisiksi. Mutta hahaa, minullapa kasvaa todistettavasti RIKKARUOHO! Mahtavaa! RIKKARUOHO! Jos tuon joku kitkee, niin sitten verta itkee. Tulee turpiinmätkintäenkka, kun otetaan nenästä senkka. Selkiskö?

 

Kukapa se kissan hännän nostaa ellei kissa itse.