Meidän pihalla oli pihan minimalistisuuteen nähden suhteettoman suuri omenapuu. Ajatus omenapuusta on tietysti tosi viehättävä - teoriassa. Omenan kukkia haistellessa voisi olla tosi romanttinen ja haavellinen ja ajatella kerrankin jotakin kaunista.  Mutta kun teoria kohtaa käytännön, se onkin vähemmän ruusuista tai omenankukkaista. Suomesta saa tuhat kertaa parempia omenoita ympäri vuoden kaupasta suhteellisen edullisesti. Meidän omenapuun omenat olivat kyllä ihan kauniita, mutta maistuivat... No, karambolalta. Eli ei miltään. Vai onko joku kuullut joskun sanovan, että "ihan täydellinen ruoka, mutta vielä pieni ripaus karambolaa olisi kyllä kruunannut elämyksen". Juu ei. Lisäksi omenoista oli yleensä jäljellä vain julkisivu ja sisälmyksen oli syönyt joku tuholainen (parhaassa tapauksessa rastas, joka oli vielä sitten syöksypaskantanut lopputuotteen puutarhakalusteille). Joten totesimme, että parhaiten tämä omenapuu palvelee ensi talvena, kun koetamme leikata järkyttäviä suorasähkölaskuja takkaa lämmittämällä .

 

Ensimmäinen kuva on lähtötilanne. Puu piti laittaa palasiksi ennen kuin se puhkeaa kukkaan, koska siinä pätee se sama laki, että söpöjä eläimiä on ikävämpi syödä kuin pöhkömmän näköisiä. Eli nirri pois puulta ennen kuin se edes rupeaa miettimään mitään kukanpukkausta. Jälkimmäinen kuva on sitten se, mihin päädyttiin (hähähähä).

 

Kuinka tähän päädyttiin? Vaihtoehtoja on neljä.

A) Chuck Norris roundhousekikkasi puun atomeiksi?

b) Gunnar Hansen kävi lainaamassa työkaluja? Rest in pieces.

c) Oma ihmelapseni on karatessa edennyt niin pitkälle, että pystyi pääsiäistreeninä silppuamaan omenapuun siitä riemusta, ettei hänen tarvitse enää kerätä puskien juurelta näljäkkäitä liukumiinaomppuja?

d) Anonyymien aviomiesten raaka hauisvoimia (kuvan henkilö ei liity tapahtumiin)?

 Vastaus on D!

" Perinteisen miehen kohtalon

halus' välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä,

en koskaan paskaa luo,

muuten joudun hommiin".

 

Kirves tuli ostettua ja sen avulla kohtasi omenapuu voittajansa. Haistakee huilu lähiruokanne kanssa, ainakin jos se on samanlaista moskaa, mitä meidän omppupuuvainaamme tuotti. Minun omenani tulevat vastaisuudessakin lentokoneella (tai laivalla, hitostako minä tiedän). Muistelen omenapuutamme konkreettisesti lämmöllä ensi talvena, jos saisimme sähkölaskun alkamaan vaikkapa vain kolmosella (ja siinä on sitten kolme numeroa ennen ensimmäistä desimaalia).