Simberin Hugon hengessä säälittävästi kustomoin Kuoleman puutarhan.

Olen kuvankäsitteljiänä yhtä taitava kuin puutarhurina, M.O.T. Seuraavassa taas listaa kasveista, jotka olen tappanut joko tumpuloimalla tai olemuksellani. Sama asia.

Marketat. Jo toisena vuonna peräkkäin ne tekevät ns. henkilökohtaisen ratkaisun luonani. Ne viimeisetkin kukkaset kuolevat heti, kun junttaan ne multaan ja sitten ollaankin jo kuivakukkavaiheessa. Tai oltaisiin, jos viitsittäisiin edes kukkia. Haloo kukat, jos minä haluaisin katsella kuivankäppyröitä vihreitä lehtiä, katselisin rosmariinia. Vähän nyt yritystä, jooko?

Tämä on se, miltä sen pitäisi näyttää:

Tämä on se, miltä se näyttää minun lumotussa puutarhassani:

Helvetin popkornirucola. Yök.

Ja sitten puksipuut. Ne kyllä talvehtivat (talvehtiminen = selvisivät hengissä talvesta, kun en jaksanut tehdä niille syksyllä mitään), mutta koska ne kärsivät posttraumaattisesta stressireaktiosta, ne ovat nyt sitten kuolemassa. Ikivihreä-my-arse!

Viimeksi kun minä tarkistin, tuo väri on keltainen. No, mitä niitä onkaan ihmisen elämässä pysyviä asioita? Verotus, läski ja kuolema. Kuolkaa sitten pois, minä menen kauppaan ja ostan uusia. Ja uusia. Ja uusia. Ja uusia...