Keväisistä männyistä riittää minulle aina riemua. Männyillä on nyt paras "haista saatana ite"-vaihe menossa. Kuvallinen todiste.

Epäkohteliaita havupuita.

Puhumattakaan siitä, että Helsingin vesijohtoveteen on selkeästi laitettu Viagraa (joo joo, lallallaa, horsmapersettä lapsettaa):

 

Sitten tämä jokavuotinen kuusenkerkkäaivokehäni.

 

Eli,vaihe 1 näen kuusenkerkkiä:

Vaihe 2: Hei, äitihän vedätti mua joskus, että noita voi syödä (tai siis voi niitä, mutta ei jos asuu kalustetuissa huoneissa).

Vaihe 3: Noista saa kuulemma hyvää siirappia. Pitäisköhän testata? Olisko hienoa, ihan ite tehtyä siirappia! Ooo!

Vaihe 4: Pitää kysyä maanomistajan lupa. No en varmana kysy. Kyllähän kuusta Suomessa riittää. Sitä paitsi nämä on kaupungin maita ja minä maksan kunnallisveroa.

Vaihe 5: Mitä helvettiä minä teen kuusenkerkkäsiirapilla, oikeasti? Lahjoitan sukulaisille? Minä rakastan sukulaisiani, en minä halua niitä kiusata. Annan kavereilleni? Sama juttu. Syön itse jäätelön päällä? Joo joo ja lehmät lentää.

Vaihe 6: Muistan aktiivimartta-aikana käymäni keskustelun. Minä: "Pitäiskö tehdä kuusenkerkkäsiirappia?" Kanssamartta: "Miks helvetissä" Minä: "Vai mentäiskö sittenkin baariin?" Kanssamartta:" No sitä minäkin."

Vaihe 7: Totean, että raja se on minunkin supernaiseudellani ja että se raja menee about tässä. Minun poikani ei saa "äitien tekemää siirappia" vaan "äitin feministikaverin Jenkeistä lentokoneella kerran vuodessa roudaamaa Trader's Joe luomuvaahterasiirappia" ja sitten kun se loppuu, ihan tavallista Pirkka-versiota.

Ja sama taas toukokuussa 2012.