lauantai, 28. huhtikuu 2012

Runoelma kuolleen Hercules-merkkisen painepesurin muistolle

Joskus se on naisen terassi pestävä.
Onneksi on painepesuri kestävä!
Herkules-jumalalta nimesi sait.
Terassi puhdistuu all right!

Mut yhtäkkiä tulee sellainen tunto
Että loppunut on Herkuleen mieskunto!
Ei tule pesurista suihku taivainen
Vain olematon liru, eturauhasvaivainen.

Siinä missä muut jumalat melloi ja sekoili
Herkules-Jumala vain sankaritekoili
Herkules, siivosit Augeiaan tallit
Vaan nyt on ponnettomat pesurimme pallit.

Esikuvallesi aukesi Jumalien portti
Sinun päämääräsi on Kivikon Sortti
Täytyy vaivata naapuri-Lainetta
Ei kestänyt painepesurimme painetta

 

KIITOS HERCULES PAINEPESURI 2010-2012

 

perjantai, 13. huhtikuu 2012

En nähnyt painajaisunta, pihalla on edelleen lunta

Takapihalle en viitsi edes vilkaista, mutta että etupihallakin pitää olla vielä hirveet kinokset. Hei haloo, kohta mennään juhannuksessa. Huomenna minä kyllä ostan narsisseja, vaikka mitä kävisi ja laitan ne parvekkeelle. Ja ehkä joku kiltti lohikäärme tulee ja sulattaa tuon paskapäähangen pois tuosta.

Minä en sitten koskaan ole väittänyt osaavani kuvankäsittelyä.

Julkaisusarjassa "olisiko pitänyt ja kaduttaako etten ajoissa ruvennut" on vuorossa lumen alle jäänyt muistaakseni parisen kymppiä maksanut risuamppeli (what ever).

Siihen nähden että siinä on ollut about tonni lunta päällä voinen todeta, ettei tuosta tule kalua eikä ainakaan amppelia enää. Aikaahan oli vain ehkä tapaninpäivään poistaa tuo amppeli tuosta, joten ei sitä tässä virka- ja yksityiselämän pyörteessä voi vaatia mitenkään pois ajoissa otettavaksi - ainakaan, jos kulkee ohitse vähintään 2 kertaa päivässä. Ja että se olisi vaatinut kädenojennuksen, tarttumisen (peukalo-etusormiotehan meidät eläimistä erottaa, ellei lasketa koalaa ja opossumia) ja pienen siirtoliikkeen. Mutta ei vaan pysty kykene veny repee. Pitää ostaa uusi.

Tämä muistiin merkittäköön poikaani varten, jos hän joskus levittelee tuhkiani pusikoiden juurelle ja miettii, että miksihän siltä äiteeltä jäi niin säälittävä perintö. Tähän minä sitä rahaa hassaan. Olisko muuten kohtuullisen tragikoomista, jos sitten minun tuhkillani saataisiin vihdoin versoamaan tämäkin puutahra. Hahhahahaa.

sunnuntai, 11. maaliskuu 2012

Joko joko joko?

Ihan on kuulkaa sellainen fiilis ja täpinä, että tarttis mennä Planttikseen katsomaan, mihin saakka Visa venyy. Se on niin muotia olla narsisti, että vähemmästäkin alkaa tehdä mieli ostaa narsisseja. Lisäksi odotan kovin innolla, että frodorektumit tänä vuonna rupeaisivat kukkimaan. Niillä on vaan pikkuinen projekti ennen sitä. Tarttis päästä eroon metrisestä hangesta niiden päällä. Alppiruusujen sijainti merkitty keltaisella nuolella.

Nyt hei vähän ryhtiä. Ei se oo kun lunta - sitä samaa mitä te juotte, mutta eri muodossa. Kukkaa kehiin, saatana. Jaksaa jaksaa jaksaa!

lauantai, 17. syyskuu 2011

Syksy

Joskus herkässä myöhäisteini-iässä kuulin, kuinka silloinen Ihmissuhdevirheeni 1.0 kertoi uskomuksesta, jonka mukaan kanervia ei saa tuoda sisään taloon, koska se tuottaa huonoa onnea. Menemättä nyt taas tässäkin blogissa liiaksi viljeltyihin puutarhanvaalimiskanervaikenentuuletuksiin, jonka mukaan Kanervaa ei tosiaankaan kannata päästää neidonkammareihin, aloin miettiä tätä uskomusta. Koska se sanottiin minulle todellakin vaikutuksille alttiissa iässä ja koska minulla oli tunneside tuohon sanojaan, imaisin käsityksen kuin teekkari kossun. Viime vuosina, kun sinisilmäisestä (vert.) neidosta on iän, koulutuksen ja painovoiman vaikutuksesta jalostunut Aikuinen Nainen, uskomus tuntuu lähinnä... no ainakin kiusalliselta. Mutta syvässä se on. Olen varmasti Skepsis ry:n ainoa jäsen, joka tuntee epäpoliittista epämukavuutta roudatessaan kanervia huoneistonsa poikki kohti parveketta. Teinien kielellä: Ihan vitun noloo. Olisikohan tähän jotakin lounastauon mittaista täsmäterapiaa?

No, mutta koska tuli syksy, tuli ne kanervat. Komeita tulikin! The Lapsi sai valita ne yhdet värilliset ja siksi meillä on keltaisiakin.

Ne näyttää niiltä helvetin rumilta ja vastenmielisiltä mukasöpöiltä trolleilta, joilla Norjassa koetetaan viedä turistilta viimeisektin rahat. Norjalaisia trolleja on kahta sorttia, noita mukasöpöjä inspired-by-kaalimaankakara hippejä tai sitten niitä, joilla on nenänä järjetön slarda. Kjempe-fucking-flott! Mutta purkkiin ne on kiva laittaa.

Muuten on piha paketissa.

Olo on haikea. Ei nyt ehkä ihan pellonvarauslaki-haikea, mutta onhan se ankeaa, kun kesäkausi päätty. Toisaalta, syksyssä on ihania puolia. On niin hikiki, paitsi ettei ole! Kestää taas olla luonnossa, kun pörrinkäiset ei kiusaa. Tänään Sipoonkorvesta tuli mukana aika kasa kansallispuistoakin. Jos muta on sinun juttusi, Sipoonkorpi on paikkasi.

Parasta syksyssä on kuitenkin takkakauden alkaminen.

Voi istua omassa takkahuoneessa, lukea tieteellisiä julkaisuja kuten Oliviaa tai Tulvaa ja nauttia urbaanin metsästysmuiston turvan alla [latteus alkaa] syksyn pimenevistä illoista [/latteus päättyy]. Kuvan hirven-peuran-poron metsästimme Tukholman hip-hip-hipsterialueelta ja otimme mukaamme.

Kohta taas kolataan lunta.

sunnuntai, 24. heinäkuu 2011

Anti-Midaksen loispuutarha

Muutama käsite ensin.

Midas. Se kuningas, joka hokkuspokkustettiin kirouksella, että kaikki mihin hän koski, muuttui kullaksi. Eka Midas oli, että jumantsuikka, nyt meitsi tahkoo rahaa, mutta sitten kun läheisetkin muuttuivat halauksesta kullaksi, homma alkoi arveluttaa. Tuli ns. eiku.

Anti-Midas. Sellainen, jonka kosketuksesta kaikki menee rikki, kuolee tahi muuttuupi paskaksi. Tunnetaan kommenteista "oho, se jäi käteen" ja "eipä taaskaan mennyt niin kuin Rämsöössä" (sisäpiirivitsi).

Loinen eli parasiitti on eliö, joka elää toisen eliön, isäntä-, emäntä- tahi neutrieliön, kudoksissa (sisäloiset), iholla, turkissa, nurkissa, mökkinaapurissa tai läheisyydessä (ulkoloiset) aiheuttaen isäntäeläimelle vahinkoa. Toisin kuin symbioosissa, loisiminen eli parasitoiminen ei yleensä hyödytä isäntää mitenkään. Loisimisessa on tavallista, ettei loinen ole isännälleen kohtalokas, vaikka joskus haittoja voikin ilmetä. Eli loisiminen saattaa hiertää, ärsyttää ja vituttaa, mutta eihän vitutukseen kuole.

Lisäksi tulee muistaa, että ei saa sotkea parasiittia ja Parasiittia, joista jälkimmäinen isolla kirjoitettu oli vauvani työnimi niin kauan kunnes ultrassa kruununkalleudet vilahtivat ja pojalle voitiin antaa oikea nimi. Minun puutarhassani on nimittäin yllättäviä ja toivottuja loisia.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen puutarha-asioissa Anti-Midas. Antimidaattinen lähestymistapa voi olla joko passiivista tai aktiivista. Passiivinen on suositeltavampaa, minkä todistan.

Aktiivinen antimidaattinen lähestymistapa on sitä, jota olen tehnyt mm. marketoilleni eli olen koittanut oikeasti pitää niistä huolta. Tuloksena rutikuivia popkorneja, joita ei söisi edes nälkiintyneet hevoset.

Passiivinen antimidaattinen lähestymistapa on sen sijaan alkanut totisesti tuottaa tulosta. Minä olen koko kesän koettanut saada aikaiseksi, että heittäisin ne kuolleeksi näivettämäni puksipuun raadot roskiin. Vaan eipä ole perä raahautunut sinne kolkkaan jättimäisellä ainakin 50 neliömetrin pihallani. Ja katsos mokomaa! Sehän on ruvennut pukkaamaan kukkaa tai loista tai mitä ikinä!

 

Orvokkini tummasilmä,
kultasydän pieni. ("Jada jada, vaikka tiedät, että vahinkolapsikin voi olla toivottu")
Katsot aina lempeästi,
kun käy luokses tieni. ("Mene ohi, mene ohi, mene ohi, mene nyt jumalauta ohi")

Itse hoidin kukkamaani,
rikkaruohot kitkin. ("As if")
Vettä kannoin iltasella,
rantatietä pitkin. ("Laiska paska letkusta ruiskutti ja sitäkin harvakseltaan")

Noudan tästä äidilleni,
orvokin,tai kaksi. ("No ei meitä enempää olekaan, tsäkämaaleja nämäkin")
Annan kaunokukkaseni
äidin armahaksi. ("Ei raaski, kun sen puutarhassa kerrankin joku kukkii")

Mutta niin vaan meitsin kukkaruukkuun tuli orvokkeja. Ou jea!

Ja sitten toinen passiivisen antimidaattisen lähestymistavan helmi. Ajatuksen "paskat mä tuolta kitken, kun siellä on niin ahdasta" lihaksi tuleminen on toinen tsäkälapsi, VADELMAPUSKA! Siis oikeesti! Mistä toi tonne putkahti!

 

Ja mikä vielä ihmeellisempää (ja vastaus kysymykseen, että mistä ihmeestä kaltaseni tumpula voi tietää, että se on vadelmapensas):

Eli. Kun en ole jaksanut tehdä mitään, tuloksena on a) orvokkeja kukassa ja b) vadelmapensas. Tulostavoitteissani on saada pihalleni pieni, tarkkarajainen, mutta tuottava hillasuo, mansikoita, ikikukkivia kukkia ja pensasmustikka. Menen sohvalle olemaan tekemättä asialle mitään ja jo tulee nimittäinkin tulosta!