Ennen ajattelin, että maailman mauttomin asia on puutarhatonttu. Kun sitten kerran työmatkalla Sveitsissä näin berniläisen designkaupan ikkunassa kullanvärisiä, keskisormea näyttäviä tonttuja (n. 100 euroa kappale), totesin, että jaa, onhan noilla pikku räkäpläteillä viehättävämpikin puolensa. No, tuolloin jäivät tontut kauppaan, koska pihasta ei ollut aavistustakaan, mutta ostin kyllä kaksi kultaista ja yhden sinikiiltoisen puutarhatontun sisustusliikkeestä Helsingistä, mallia Kare design.

Perinteisemmät tontut saavat jäädä kauppaan minun puolestani. Patsaspatsastelu on kyllä ihan oivaa huvia myös netissä, joten ei aina tarvitse raahautua Karhusaareen katsomaan jännittäviä patsaita. Löytyihän sieltä muutama helmikin...

 

Kuva 1. "Äiti äiti, me otettiin ihan vähän vaan suklaakastiketta ja mentiin sit leikkiin".

 

Kuva 2. "Jaaaaaaaaarkkkkkoooooo, meidän pihalla on joku lihava itsensäpaljastaja joka koettaa ampua nuolia, soita poliisi HETI!"

 

Kuva 3. "Minä olen Arto Albatrossi ja tykkään seistä ja haista"

 

 

Kuva 4, "Tämä patsas on tehty 100 vuotta sitten murhatun pikkutytön muistoksi. Ei se tule kummittelemaan. Ai miksikö tämä asunto oli niin halpa? No kun edellinen asukas... ja itse asiassa sitäkin edellinen taidettiin murhata. Eeei niitä ole selvitetty. Kuinka niin?"

 

 

Kuva 5. Jesh! Vihdoin patsas kaikille meille, jotka ei olla synnytyksen jälkeen mahduttu farkkuihimme!

 

 

Patsas 6. Tonttu Tomeran ummetuksen syy selvisi. Hänellä oli "anus muumipeikkoensis"

 

Kuva 7. Tässä voisi oikeasti olla ainesta, jos onnistun ryssimään koko kasvatusprojektini. Vähän kuorikatetta kukkapenkkiin ja zombie sinne joukkoon.

 

Kohta taas edessä työmatka Sveitsiin, tosin ei Berniin. Onko Sveitsi designpuutarhatonttujen luvattu maa?