Joskus herkässä myöhäisteini-iässä kuulin, kuinka silloinen Ihmissuhdevirheeni 1.0 kertoi uskomuksesta, jonka mukaan kanervia ei saa tuoda sisään taloon, koska se tuottaa huonoa onnea. Menemättä nyt taas tässäkin blogissa liiaksi viljeltyihin puutarhanvaalimiskanervaikenentuuletuksiin, jonka mukaan Kanervaa ei tosiaankaan kannata päästää neidonkammareihin, aloin miettiä tätä uskomusta. Koska se sanottiin minulle todellakin vaikutuksille alttiissa iässä ja koska minulla oli tunneside tuohon sanojaan, imaisin käsityksen kuin teekkari kossun. Viime vuosina, kun sinisilmäisestä (vert.) neidosta on iän, koulutuksen ja painovoiman vaikutuksesta jalostunut Aikuinen Nainen, uskomus tuntuu lähinnä... no ainakin kiusalliselta. Mutta syvässä se on. Olen varmasti Skepsis ry:n ainoa jäsen, joka tuntee epäpoliittista epämukavuutta roudatessaan kanervia huoneistonsa poikki kohti parveketta. Teinien kielellä: Ihan vitun noloo. Olisikohan tähän jotakin lounastauon mittaista täsmäterapiaa?

No, mutta koska tuli syksy, tuli ne kanervat. Komeita tulikin! The Lapsi sai valita ne yhdet värilliset ja siksi meillä on keltaisiakin.

Ne näyttää niiltä helvetin rumilta ja vastenmielisiltä mukasöpöiltä trolleilta, joilla Norjassa koetetaan viedä turistilta viimeisektin rahat. Norjalaisia trolleja on kahta sorttia, noita mukasöpöjä inspired-by-kaalimaankakara hippejä tai sitten niitä, joilla on nenänä järjetön slarda. Kjempe-fucking-flott! Mutta purkkiin ne on kiva laittaa.

Muuten on piha paketissa.

Olo on haikea. Ei nyt ehkä ihan pellonvarauslaki-haikea, mutta onhan se ankeaa, kun kesäkausi päätty. Toisaalta, syksyssä on ihania puolia. On niin hikiki, paitsi ettei ole! Kestää taas olla luonnossa, kun pörrinkäiset ei kiusaa. Tänään Sipoonkorvesta tuli mukana aika kasa kansallispuistoakin. Jos muta on sinun juttusi, Sipoonkorpi on paikkasi.

Parasta syksyssä on kuitenkin takkakauden alkaminen.

Voi istua omassa takkahuoneessa, lukea tieteellisiä julkaisuja kuten Oliviaa tai Tulvaa ja nauttia urbaanin metsästysmuiston turvan alla [latteus alkaa] syksyn pimenevistä illoista [/latteus päättyy]. Kuvan hirven-peuran-poron metsästimme Tukholman hip-hip-hipsterialueelta ja otimme mukaamme.

Kohta taas kolataan lunta.